Uuden taidon oppiminen, varsinkin näin aikuisiällä, voi tuntua tuskastuttavan vaikealta. Vaikka motivaatio olisi huipussaan, hidas eteneminen pistää malttamattoman mielen lujille. Jos oma polku on kivikkoinen, saattaa välillä jopa tuntua siltä, että kaikkein helpointa olisi vain luovuttaa.

Totuus on kuitenkin se, että hitaasti edetessä hyvä tulee – ainakin, jos puhutaan modernin kalligrafian oppimisesta.

Etene siis rauhassa ja lempeästi omaa polkuasi pitkin. Älä vilkuile muiden askelia, sillä ne vain sotkevat omasi. Älä matki muiden tekemisiä, sillä se saa sinut kadottamaan oman arvokkaan kädenjälkesi.

Nauti siitä, että opit tekemään keskenään samanlaisia ylöspäin suuntautuvia viivoja monta peräkkäin. (JES!) Nauti siitä, että saat kokonaisen rivin kirjaimia tehtyä ilman, että sottaat musteella yhtäkään, ainakaan kovin pahasti. Nauti matkasta, kaikista sen hetkistä. Yksikään huolella tekemäsi kirjain ei ole epäonnistunut, sillä myös niistä vähemmän kauniista yksilöistä opit paljon. Jos et muuta, niin ainakin sen, millaisia et halua niiden olevan. 😘

Ja muista, että edistymistä tapahtuu koko ajan, ihan joka päivä ja jokainen harjoituskerta, vaikka et sitä itse juuri sillä hetkellä huomaisikaan. Kun opiskelin modernia kalligrafiaa New Yorkissa, opettajani muistuttivat siitä, miten tärkeää on kuvata omia töitään tasaisin väliajoin. En oikein ymmärtänyt syytä, miksi minun pitäisi täyttää puhelimeni muisti koukeroilla, joihin en ollut ollenkaan tyytyväinen. Miksi pitäisi kuvata amatöörimäisiä tekeleitäni, enkö voisi hetken odottaa, ja kuvata sitten, kun kirjaimet ovat tyylikkäitä ja hienoja? Tein kuitenkin työtä käskettyä, ja kuuliaisesti napsin kuvia harjoitustöistäni. Ja nyt, vuosien jälkeen, olen NIIN tyytyväinen, että tein niin. Valokuva ei nimittäin valehtele. Valokuvista näen, mihin suuntaan tekemiseni on kehittynyt vuosien varrella.

Toki myönnän, että onhan alkutaipaleen kirjaimia noloa katsella, saati esitellä muille, mutta siltikin väitän, että se kannattaa. Kuvien avulla ymmärrän, ettei se valtava harjoitusten ja toistojen määrä ole ollutkaan turha.

Koska saamani ohje on niin hyvä, haluan nyt siirtää sen sinulle eteenpäin. Pyydän sinua kuvaamaan töitäsi. Kuvaa yksittäisiä kirjaimia ja kokonaisia tekstejä. Kuvaa niitä, joihin olet tyytyväinen ja myös niitä, joista et niinkään pidä. Kun myöhemmin katsot kuvissasi olevia töitä, olen varma, että hämmästyt omasta kehittymisestäsi. Kuvaaminen on kannustavaa ja rohkaisevaa ja vähentää kaiken lisäksi myös itsekritiikkiä, joka saattaa välillä nousta turhankin korkeaksi.

Ja lopuksi esimerkki: kuvassa oleva teksti on Linda Liukkaan suusta. Löysin sen Me Naiset -lehdestä vuosia sitten, ja se kolahti minuun lujaa. Kirjoitin sen silloin modernilla kalligrafialla, kieli keskellä suuta ja kaiken taitoni mukaan. Nyt tein saman uudestaan. Tuntui hyvältä verrata töitä keskenään ja ymmärtää, miten paljon on oppinut. Muistan myös lämmöllä sitä hetkeä ja sitä elämäntilannetta, johon tuo teksti silloin osui, ja kuinka suurella hartaudella sen paperille silloin tein.

Siispä kamera/puhelin käteen ja kuvaamaan. Onnea matkaan! ❤